Tampere-talon henkilökuntaan 15 vuoden ajan kuulunut Sakari Lehto ilahduttaa hyväntuulisuudellaan ja hämmästyttää uskomattomalla muistillaan koko työyhteisöä. Suomessa työsuhteista palkkatyötä tekee vain 500–600 kehitysvammaista henkilöä, vaikka tuhansilta löytyisi niin koulutusta kuin haluakin työntekoon.
Sakari Lehto työskentelee Tampere-talon aulapalvelutiimissä kolmena päivänä viikossa, kolmen tunnin mittaisina työvuoroina. Saken omiin vastuualueisiin kuuluvat mm. postin jakaminen Tampere-talon eri osastoille, kopiopapereiden täyttäminen sekä pahvien, biojätteiden ja muiden jätejakeiden kierrättäminen. Hän täyttää asiakastilojen juomapisteiden kertakäyttöpikarit, ja erilaisia arkistointitehtäviäkin löytyy aina. Ylipäätään työhön kuuluvat erilaiset avustavat tehtävät, joten päivän aikana eteen voi tulla melkeinpä mitä vaan.
Saken mielestä parasta ovat mukavat työkaverit. ”Töissä käyminen antaa päiviin sisältöä, tekemistä ja ajateltavaa”, sanoo Sakke.
”Sakella on merkittävä rooli yleisen siisteyden ylläpitäjänä Tampere-talossa”, kertoo Saken esihenkilönä reilun viiden vuoden ajan toiminut palvelupäällikkö Mika Mäki. Mäen suhde tiimiläiseensä on jämäkän isällinen. ”Sakke saattaa innostuessaan olla joskus hieman hätäinen, ja vauhtia joutuu vähän jarruttelemaan.”
Sakarin ja Mikan suhde on molemmin puolin mieluisa. ”Mika on rento pomo, joka ainakaan vielä ei ole ollut liian tiukka”, Sakke kehuu. Korjaavaa palautetta sen sijaan lähtee keittiön suuntaan: ”Vapailta tullessa vastassa on usein hirveät vuoret pahvia, kun keittiön väki ei vapailla ollessani taida muistaa niitä itse tyhjentää.”
Lähtökohtana yhdenvertaisuus
Ajatuksen kehitysvammaisen työntekijän palkkaamisesta Tampere-taloon toi kansainväliseltä kongressimatkaltaan Tampere-talon silloinen kongressipäällikkö Anja Aarnio. Yhdessä Talon pitkäaikaisen palvelupäällikkö Pekka Mäkisalon kanssa Aarnio käynnisti rekrytointiprosessin, ja haastatteli yhteensä 12 hakijaa. Sakaria työnhakuun kannusti Setlementti Tampere ry:n työhönvalmentaja Valtteri Rantanen, joka myös osallistui Saken perehdytykseen aluksi. Hyvin nopeasti Tampere-talo ja erityisesti Mäkisalo kuitenkin ottivat homman niin sanotusti haltuun.
”Pekka otti Sakarin työssä pärjäämisen sydämen asiakseen,” kiittää Rantanen. ”Samaan aikaan hän huomioi Sakarin hyvin yhdenvertaisella tavalla ihan tavallisena työntekijänä, perehdyttämisestä kaikenlaiseen mukaan ottamiseen.”
Rutiinien kautta kohti itsenäisempää roolia
Nykyistä useammassa yrityksessä kehitysvammaiselle työntekijälle voisi löytyä töitä, sillä työpäivien viikoittainen lukumäärä ja työpäivän pituus ovat maltillisia. Erityisen tuen tarpeessa olevan henkilön palkkaamista harkittaessa kannattaa kuitenkin työyhteisölle sanoittaa, mitä tämä muille työntekijöille tarkoittaa. Kehitysvammainen työkaveri vaatii koko työyhteisöltä avointa suhtautumista ja hyväntahtoisuutta, sillä asiat saattavat vaatia toistoa, ja yllättäviäkin tilanteita voi tulla vastaan.
”Sakke on erittäin sosiaalinen ja tykkää tosi kovasti ihmisistä, mutta herkkänä sieluna pahoittaa mielensä, jos joku muu käyttäytyy törpösti”, Mika Mäki sanoo. ”Minkäänlaista mollaamista tai kiusaamista ei työyhteisössä muutenkaan suvaita, mutta Saken kohdalla kynnystä asioihin puuttumiseen ei ole lainkaan. Jos minkäänlaista ikävää suhtautumista, vaikka tahatontakin, tulee tietooni, puutun siihen aina ja välittömästi.”
Toimivaksi konseptiksi Tampere-talossa on todettu säännöllisyys ja tehtävien toistuvuus, ja Saken työtehtäviin kuuluukin paljon rutiininomaisia tehtäviä. Mäki on yhteisten vuosien mittaan pyrkinyt laajentamaan Saken omaa näkemystä, lisäämään oma-aloitteisuutta ja opettamaan vastuunkantoa kohti itsenäisempää työntekoa. Asiassa onkin päästy hienosti eteenpäin, ja Saken kanssa voidaan avoimesti keskustella niin onnistumisista kuin kehittymiskohteistakin.
”Ennen kaikkea Saken kaltainen työntekijä rikastuttaa ympäristöään”, Mika Mäki muistuttaa. ”Sakke on maailman iloisin jätkä, ja muistaa joka ikinen aamu kysyä miten toisella menee. Saken päässä on myös ihan uskomaton määrä tietoa. Sakke lukee paljon, ja onkin työyhteisön takuuvarma tietopankki, etenkin jos on kyse urheilusta tai rikoshistoriaan liittyvästä knoppitiedosta.”
Työnantajan tukena työhönvalmentaja
Saken ja työyhteisön apuna toimii Valtteri Rantasen lisäksi myös toinen Setlementti Tampere ry:n työhönvalmentaja Anu Pietikäinen.
”Tunnen Sakarin jo hänen peruskouluajoiltaan. Vuodesta 2005 saakka Sakari on ollut mukana OmaPolku -toiminnassa, mistä lähtien olemme olleet tekemisissä viikoittain”, Rantanen kertoo.
Työhönvalmennuksessa ideana on, että erityisesti työsuhteen alussa yhdessä työnantajan kanssa mietitään henkilölle sopivia työtehtäviä ja mahdollisten apuvälineiden tarvetta. Työhönvalmentaja auttaa työnantajaa erilaisissa tilanteissa työntekijän työuran varrella, ja valmentajan kanssa voidaan yhdessä räätälöidä työnkuvaa, sekä opetella vaikkapa uusia taitoja. Työhönvalmentajaan voidaan työpaikalta olla yhteydessä matalalla kynnyksellä.
”Varsin vähän on vuosien mittaan tullut tilanteita, joissa minun olisi ollut tarpeen käydä Sakarin työpaikalla Tampere-talossa”, kertoo Rantanen. ”Sen sijaan Saken kanssa tulee kyllä viikoittain juteltua siitä, miten töissä sujuu.”
“Tampere-talo on näyttänyt hyvää esimerkkiä kehitysvammaisen henkilön palkkaamisessa, ja olenkin heitä usein käyttänyt kannustavana esimerkkinä.” Valtteri Rantanen, Setlementti Tampere ry
Kehitysvammaiselle työtekijälle maksetaan normaalia, työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työtehtävät pyritään räätälöimään ja mitoittamaan siten, että tehtyjen työtuntien osalta työpanos vastaa siitä maksettavaa palkkaa. Tätä kutsutaan täsmätyökyvyksi. Työnantajan on mahdollista saada palkkauskustannuksiin palkkatukea.
Kehitysvammaisen työntekijän kohdalla on palkka-asioissa hyvä olla tarkkana, jotta pohjalla oleva eläke ei vaarannu. Eläke on nykyisin indeksiin sidottu, ja mahdollistaa mielekkään määrän työtä niin työnantajalle kuin -tekijällekin. Kehitysvammaiset työntekijät eivät käytännössä koskaan tee täyttä työaikaa, voimavarat eivät usein siihen riittäisikään.
Ylpeyttä työstä
Kehitysvammaisten työtekijöiden motivaatio työllistyessään on vertaansa vailla. He käyvät ahkerasti töissä, eivätkä ennakkoluuloista huolimatta sairasta keskimääräistä enempää. Kehitysvammaisten ihmisten sosiaaliset taidot ovat usein hyvät, ja työyhteisölle on hyväksi, kun mukana on asioita aina positiivisesta näkökulmasta katsova jäsen.
Työllistymisen vaikeuden vuoksi työpaikka on tekijälleen usein suuri ylpeydenaihe. ”Jos kaikki olisivat Saken lailla ylpeitä työstään ja työpaikastaan, olisi yhteiskunnassamme moni asia paremmin”, huomauttaa Pekka Mäkisalo yhteisiä vuosia muistellessaan.
Myös Sakke kannustaa muita kehitysvammaisia henkilöitä hakemaan rohkeasti töitä. ”Töissä on kiva olla, kun saa uusia kavereita ja ystäviä!”
Suomessa on n. 30 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä, joista vain noin 500–600 henkilöä tekee työsuhteista palkkatyötä. Suomessa on kuitenkin tuhansia kehitysvammaisia henkilöitä, joilla on sekä koulutus että halua työntekoon. Huomattavasti isompi määrä voisi työllistyä tavalliseen palkkatyöhön, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus – voisiko teidän yrityksessänne olla paikka?
